Erään valokuvan tarina

Kukkokolumnisti tapasi kuvaajan kahvilassa
eli Viktor Cabron lypsi Teemu Kammoselta erään valokuvan tarinan.

Eletään syksyä 2010. Helsingissä, yhdessä maailman pienimmistä kaupungeista, kahdeksan kymmenestä 20-36 vuotiaasta on kysyttäessä ammatiltaan valokuvaaja. Heistä kuusi lisää olevansa myös surffari. Kaikilla heillä on viikset vaikka ne eivät naisille kasvaisikaan. Olisiko aika rupatella asiasta jonkun kanssa, joka yrittää napata niukan ravintonsa ylikansoitetun luovan nisäkkään ekologisesta lokerosta.

Teksti: Viktor Cabron
Kuvat: Teemu Kammonen

Yo Teemu Kammonen. Whaddup?

No pelkkää hyväähän tässä. Elämä on kuin suussani poksahtelevat samppanjakuplat -maistuu hyvältä ja siitä tulee jurriin. Kandee testaa, mä voin suositella täysin varauksetta jokaiselle stadin pikku mököttäjälle. Mä luulen, et 2010 on ollu kenties paras vuosi mun elämässä niin kuin ne edellisetkin järjestyksessään. Elämä on mahtava juttu.

Kuulostaa vakavalta, siltä et oot tullu uskoon tai jotain. Asiaan. Jäbä teki tuossa taannoin, outoa kuohuntaa herättäneet, pienet yhteistyöt Popot -jäbien kans tässä. Kerro vähän siitä?

Mä tapasin nää kundit Berliinin muotimessuilla tänä kesänä. Siel oli muuten melko väkinäinen fashion -teeskentely meneillään vähä joka puolella, joten me hookattiin heti kun satuttiin samoihin bileisiin. Näil jäbil oli meno ihan omassa luokassaan, mitä en voinut olla noteeraamatta. Olin siel duunissa kamera kädessä ja otettiin siin samalla parit moneyshotitkin talteen myöhempää käyttöä varten. Mistä innostuneena jäbät kertoi, että niil on uus liike tulossa ihan just ja sinne pitäis saada helvetin läski kuva seinälle. Aikataulu ois nopee, teemana ihan älytön meno ja budjetti alittaa miljardin peson haamurajan helposti. Mä sanoin tietysti, et joo, onnistuu.

"Muotiviikkoilla minglailtiin" -siis, täähän on tää kaikkien fashionfiittaus -juttujen klisee. No miten asia sit eteni?

Seuraavalla viikolla, kun olin rantautunut stadiin, rullaillin siihen niiden liikkeen eteen pussillinen uusia ideoita taskussa. Olin sitä mieltä, että tehdään supersankari -teemainen jättijulkka siihen uuden liikkeen seinälle. Mielellään joku hotti beibe kurittamassa jotain lurjusta -ensinnäkin, että ei sorruta liian seksistiseen menoon ja toisekseen mä kyl komppaan uljaiden naisten voimaa anyways ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: naisia tarvitaan Roban Al Bundyen kioskiin selkeesti. Ehdotin vielä, et otetaan siihen superpahiksen rooliin kääpiö, koska mä satuin tuntee maailman karismaattisimman kääpiön hommaan. Lisäsin, et joudun tilaa lyhytkasvuisen staran Lontoosta, koska Suomestahan sä et voi buukkaa mitään tällaista eikä mun mielestä tähän juttuun ei kannatais muutenkaan hoitaa mitään noist klooneilla täytetyistä mallitoimistoista. Ei me haluta näyttää Me Naiset -lehden kannelta. Täs vaihees puhutusta mä huomasin, et jäbät oli innoissaan kyllä, mut puhalteli menee, et mitähän tästä tulee, pystyyköhän toi Kammonen vastaamaan huutoonsa. Eihän me olla nähty sitä, kun täyttä ymmärrystä vailla siel Berliinin sekoiluissa? Mun ois varmaan pitäny muistuttaa, että mähän olin duunissa myös siellä. Sen sijaan mä selitin millaiset mestat me tarvitaan lokaatioks ja et supernainen ois vielä hakuses. Sit lopulta jäbät oli et ala hommiin vaan, kyl nää varmasti jostain hoituu.

Tää oli ehkä mun uran siisteimpii asiakastapaamisii, koska yleensä näis mainoshommis alkaa joko asiakas tai sen edustaja jarruttelee vaik alunperin oltaiskin hakemassa jotain "rankemman puoleista" -kamaa. Ethän sä voi olla rankka ja jarrutella yhtä aikaa, vai voitko? Tai hetkinen, helpostihan sä voit, eiks lattea kompromissi oo default näil markkinoilla?

Kysyt sä multa, vai? Mä esitän kysymykset täällä, koeta muistaa se. Ja ton tilityksen sijaan voisit kertoa enemmän siitä supernaisesta.

No aivan. Halusin, et Supernaisessa ois sitä Wonderwomanin charmia, koska se on mun mielestä elegantti, raivokas ja uhkuu oikeanlaista seksiä eikä mitään halpaa stripparimuovia. Mul oli viikko aikaa castata se superbeibe kehiin ja mä pyörin sit tos kaupungilla mun tsygällä aina kun oli aikaa cruisii. Sit yhtenä iltana, kun vedin jo semiepätoivoisena Hämeentietä alas about kuuskybää lasissa, näin vilahduksen oikeanlaisesta naisesta. Tää nainen oli pelkkää säärtä, ja hiukset ja koko olemus, oli juuri sitä mitä mä hain. Tyttö röökaili siinä Mascotin edessä, onks se nyt toinen vai kolmas linja. Whatever, mä kurvasin sen viereen ja selitin kohteliaasti asiani ja noin viidessä minuutissa meillä oli diili lauantain kuvauksiin. Kävi ilmi, että supernaiseni oli myös protason maskeeraaja, joten pystyin pyyhkäisemään yli meikkaajan mun kustiksesta ja satsaamaan nekin rahat puvustukseen. Mä soitin seuraavana päivänä sen vaatekoot ja menin vierailulle KaksiTvån työhuoneelle Kasarminkadulle, missä esittelin mun puvustusideat Pia Ketolle. Pia osoitti lahjakkaan ihmisen elkeet heti ymmärtämällä mun sepustuksesta täysin ne mainpointit ja kymmenessä minuutissa hän alkoi jo hommiin. Sovittiin, et sovitus ois seuraavana aamuna.

Mä olin hoitanut liput jo Nashwanille, mun kääpiöpahikselle, ja soittelin Skypellä sille Lontooseen sen vaatekokoi ja tarkempaa aikatauluu. Nash on niin pro jäbä näis hommis; siltä tuli niin tarkkaa dataa valmiiksi kilo- ja metrijärjestelmään viel muutettuna, et sen puvustus eteni tässä ihan sivuprojektin ominaisuudessa. Ja täytyy kyllä propsaa KaksiTvån Marjoo ja Piaa ihan täysillä, hommat eteni helvetin nopeesti ja jälki oli superia. Just näin tän pitää mennä -ei mitään arvontaa vaan osataan tehdä se duuni, mitä kysytään.

Sit piti viel löytää se tarpeeks korkee mesta, minkä sais pimeeks, mikä ois ilmainen ja missä ois mielellään trampoliini ettei sitä tarviis vuokraa erikseen yhdelt kynytyslafkalt. Stadis ei oikein noiden studioiden korkeudet riitä, paitsi ehkä lumekeskukses Arabias, mut sinne ei nyt ollu kytkyi, ainakaan tällä aikataululla. Tila hoitui Popojen Masan kautta, koska sattumalta sillä oli yhteys Kontulan ala-asteelle, minkä varustelutaso vastasi lähes täysin odotuksiamme.

Perjantaina mä kävin hakee Nashin kentältä limusiinikuskiks pukeutuneena ja brittijeevesin menoo imitoiden. Nashwan oli tietty heti messis ja oli helvetin nastaa vetää sitä superstara -menoo siel kentällä vaik välil vähä repeiltiinkin, kun jengi osoitteli supisten. Nash ei kuitenkaan halunnu jäädä jakaa nimmareit japanilaisille. Stadis me paukittiin sit heti painteille Pub Magneettiin, Helsingin parhaaseen baariin. Siel meno äityi melko riemukkaaksi ja lähti tietysti skidisti käsistä heti. Loppuhuipennuksena Nash alkoi piikitellä sellaista valtavaa Nigerialaista jäbää ja mä olin hirvees kuumotukses, et huolella valmisteltu paketti tulee kosahtaa, jos se Nigerialainen niittaa Nashin oikeesti maata kiertävälle radalle. No onneks mä sain hoidettua mun mallin ehjin nahoin kämpille, kahdella alle kolmen euron valkovenäläisen sovittelupaketilla. Sanottakoon viel, et pikkumies kuorsaa kuin viistoista äkäistä kapteeni Haddockia ja mä jouduin nukkuu keittiössä korvatulppien kaa. Onnistuin kuitenkin saamaan about kahden tunnin unet, kun aamul piti alkaa säätää hirveet kyytii kukonlaulun aikaan.

Ketä kiinnostaa sun yöunet, hei. Kertoisitko nyt meille asioista tietämättömille, et miten tollaiset "fashion" -kuvaukset etenee?

Nash näytti sen protason taas kuvauksissa eikä pahemmin diivaillu mistään kankkusist, vaan veti hirveel energial jonku puolentoista tunnin trampoliinishown narulle. Välil supernainen joutu korjaa tekemäänsä pahismaskia, kun hiki valutti sitä koko ajan pitkin naamaa. Halusin säilyttää sitä hikoiluu siihen lopputulokseen, ja jos tarkkaan kattoo niin kyllähän sen superroiston naama on aika karpaloilla vaikka se vetelee jääkylmäs avaruudes.

Sit just kun alettiin kuvaa supernaisen osuutta, ni oli jotain ongelmii flashien sähköis, kun siel oli vaan yks pistoke toiminnas jostain selvittämättömästä syystä. Runnerina ollut Popot-Masa vetäis jostain piuhast ja poks, yks salama kaatui jalustoineen lattiaan ja meni sököks. Ei sit auttanu, kun säätää supernainen valaistavaks kahdel flashil. Sen takii siin on jotain varjoi siin kädes tai jotain, kun ei pystyny paikkaa niit täyttissalamalla. Whatever ei ollu aikaa jäädä nyyhkii. Supernainen, joka oli eka kertaa mallin duunis, joutui hyppii yhdel jalalla trampoliinil varmaan kaks tuntii, et kaikki oli kohdallaan ja moneyshotti kortilla. Masa hoiti sen viittaa hulmuamaan teleskooppiongella, kun ei ollu mitään tuulikoneita kehis. Veti superbeibe kyl helvetin hyvin, paremmin kuin monet promallit kenen kaa täs on työskennelly vuosien varrella, ei voi kuin kunnioittaa tyttöä. Hyvä Laura! Toivottavasti tää ei anna sulle väärää kuvaa fashion kuvauksista. Eipä.

Oliks Kontulassa kuumotuksii?

Me saatiin noi kuvattua just ajoissa ja roudattua kamat autoon ennen kuin Kontulan ala-asteen hälyttimet ois pärähtäneet käyntiin. Roudauksessa meil oli aina yks tyyppi mun mittavasta tiimistä kattomassa ettei kamat hävii siin pihalla pyörivien pikkukrimisten mopojen tarakalle. Ihmettelin, kun sinne oli alkanut kertyä jotain yleisöä pihaan. Kelasin, et minibandiitit on saanu tietää kalliista kuvausroinista ja on tulossa rullaa meitä jollain stileteillä. Samana iltana saatiin tietää, et Kontulassa oli lähteny liikkeelle villi huhu, et Jackass kuvaa niiden ala-asteella stunttei. Tolle tuli repeiltyy kyl niin paljon, et Nashwan meinas kusta housuun. Koska se tapahtu mun toimistolla, ohjasin sen vessaan kyl ennen sitä.

Ja ettei nyt päästäis liian helpolla, niin meillähän oli sit vielä samaks iltapäiväks toiset kuvaukset Nashin kaa Popottien vanhalla liikkeellä, mis me kuvattiin kääpiö syyhkimäs kenkii ja Jolle heittelemäs rosvoa tennarilla "Popot muuttaa" -tiedotusta varten. Nash veti taas helvetin hyvin ja siihen alkoi kerääntymään possee ihmettelee, et mitäs täs on meneillään. Siin oli jonkun tunnin naureskelun siivittämät kuvaukset, mis kaikil oli helvetin hauskaa ja taidettiin siinä jo jotain bisseikin korkkailla. Sit illalla riehuttiin menee pitkin kaupunkia, kääpiö oli himmees tules ja meinashan siel jotain urpoi pillastuukin sen läpille, kun se nauratti naisia James Bondin elkeillä. On se kyl ihan älytön jätkä. Herrasmies ja hirviö samas paketissa, mut ah niin rakastettavassa suhteessa. Se kertoi muutaman helvetin kovan anekdootin New Yorkin vuotuisesta midget-conventionista, se tulee olee mun kuvauslistalla kyl ehdottomasti täs tulevaisuudes.

Just näin. Tuut menee sinne Nykiin varmaan samal lennol kuin nää muutkin puol miljoonaa kuvaajaa ketkä lukee tosta nyt ekaa kertaa. Sun ei kandeis välttis heitellä noit sun idikisii tolla avoimuudella, taidat olla aika vihree tän julkisen sanan suhteen? Ei kyl kiinnostais, mut asiakkaan painostuksesta joudun kysyy tän: Teit sä sit paljo photoshoppii tohon?

No jos kuvauksis oli hauskaa, niin tää editointi olikin sit niin torturee, et meinasin alkaa spiidaa. Onneks mä sain apua mun kollegalta Saara Salamalta. Kiitos vaan ihan helvetisti, ilman sua honey, en ois pystyny saamaan tätä valmiiks ajoissa. Kaikki mun Macit oli ihan polvillaan ton tiedoston kaa, koska koko oli niin valtava: printtileiska oli 3,70m x 2,5m tai jotain ja .tiffinä tiedoston koko oli reippaat 80Gb. Nää luvut ja muu photarijargon nyt ei varmaan sano aiheeseen perehtymättömälle oikeestaan mitään, mut selitetään asia nyt vaik niin, et kun teki hiirel jotain muutoksii ruudulla, niin ne ilmestyi siihen kuvaan noin vartin päästä. Koneet kaatuili koko ajan ja kaikki atk-vitutuksen ilmiöt oli kehis. Joutu hoitaa lähikaupasta ns. lääkityksen kuntoon, et ei flipannu tos kasaamisvaihees.

Btw. toi tausta on oikeeta kosmista balettia, sillä ilokseni tätä tehdessä huomasin, et Huble-teleskoopin kama on vapaasti kaikkien käytös ja osa tarjolla olevist kuvist on lähes massiivisen kokoisiakin. Thanks NASA, hyvin te vedätte. Vaikka kyllähän se teidän meno myös maksaa, kirjaimellisesti tähtitieteellisii summii. Mut kyl mä veronmaksajana jenkeis oisin silti ehkä tyytyväisin just niiden menoon, et joku juttu toimii sit kuitenkin sun masseil eikä kukaan ees kuole sen takii. Suomessahan meillä on vertaisena kirjasto, mitä mä en voi olla ylistämättä joka välis. Niin, ja mitä tohon väkinäiseen kysymykseen tuli, niin mä en oikeastaan siis pystyny photaroimaan tota kovinkaan edellä mainittujen ongelmien takii, nyansseis piti säästellä, kun ei ollu Pixarin jälkituotantolinjaa käytös. Syväyskin oli helvetin hankalaa kun sä et oikeestaan näe mitä sä oot leikkaamassa irti siit taustasta. Mä kelasin jo alunperin, et kuvaan homman sen verran hyvin, et ei sit tartte nysvää sitä pikselii liikaa, onhan se vähä sellainen antikliimaksi hyvän kuvan teossa, jos sitä joutuu hinkkaa koneella päiväkausii. Mä oon kuitenkin filkkajäbii alunperin tän photauksen alalla eikä mun visuaaliseen maailman kuvaan mahdu nää rendatuilta 3D-hahmoilta näyttävät oudot olennot, mitä mainokset heittää naamalle. Todella kärjistetysti vois sanoa, et tavallaan photarointi on lahjattomien takaportti, vähän kuin doping olympialaisis. Kyl sun pitää osata myös luomuna hoitaa hommat, et voit kutsua ittees kuvaajaks. Jossain vaihees tää tulee viel erottaa pojasta miehen.

No älä nyt kehtaa nostaa ittees jalustalle ja varsinkaan taas saarnaa jotain, tän haastattelun taso laskee liikaa, you know. Onks sulla mitään elämää Popojen jälkeen?

Mähän jumitan siel liikkeellä joka välis, siel on niin hyvä meno. Mut nyt, kun mä oon täs leijunu jo niin paljon, niin kai täs vois lisää keulii samaan rahaan. Oon nimittäin kuullu, et olemalla omasta työstään ylpeä, viestittää parhaiten osaamisestaan, vai miten se meni? Buhahahaha, täähän taitaa olla just päinvastoin, Suomes tyytyväisyys omaan työhön on merkki siitä, et on kusta päässä tai vähintään menettänyt suhteellisuuden tajunsa? Don't get me wrong, ei nöyryyskään huono juttu oo. Anyways, just sain päätökseen mun ekan Hollywood-tuotannon. Oon kuvannu täs näit musavideoita tänä kesänä myös. Me ollaan kuvattu videoit Michael Monroen uudelle bändille, mikä on muuten helvetin kova -kandee katsastaa, jos sattuu pyörii jenkeis missä ne rundaa ja sit Eläkeläisille livee esimerkiks, mut nyt mä kuvasin ja ohjasin Persia White -nimiselle Losilaiselle laulajastarbulle sen sinkkubiisiin tulevaan videoon ne studio-osuudet.

Aha. Voisitko ilmaista asian vielä monimutkaisemmin? En ymmärtänyt mitään mistä puhut. Koitas nyt ryhdistäytyy tai tästä ei tuu mitään.

Okei okei. Siis tää mimmi on tehnyt Trickyn kans lätyn ja esim. mun suuresti kunnioittama Saul Williams on parissakin biisis fiittaamas, et kyl mä petaan tolle levylle jotain mahdollisuuksiikin musiikkiteollisuuden lottoarvonnas. Mä kuvasin sille stillit kans, jos sen levy-yhtiös vaik innostuttais tästä mun stailist, en mä tiedä. Lähin hakee semmoist post-apocalyptic-pocahontas -kamaa, mihin ois sekotettuna uskonnollisen maalaustaiteen kliseitä. Oli mielenkiintoista työskennellä Hollywood-diivan kanssa.... varmaan myös toisinpäin sillekin, sillä mä pidin tiimin tosi pienenä, et pysyy langat mun omissa käsissä. En antanu sille naruu starbuiluun vaan vedettiin homma koval sykkeel läpi, annettiin 110%, pidettiin yllä voittamisen kulttuuria, kuten Tami Tamminen ois varmaan sanonu. Ja kyl me tehtiin kelpo kamaa, ei tartte hävetä yhtään.

Nonni, jäbäl on sit vissiin edessä maailman valloitus ja spägäirstailut Hollywoodis?

Mul on kyl mieles ruveta käyttää mun kykyi hyväntekeväisyyshommiin, mut hypätään nyt ensin. Mä kelasin lähtee talveks Indonesiaan sukeltelee ja kuvaa veden alaista maailmaa mun broidin mestoilla. Oon nyt viime vuodet skisahtanut siihen menoon ja kehittäny omaa stailii. Jos jotain suurii juttui sit muka tapahtuu meanwhile, mä oon sanonu mun sihteerille, et ampuu Bat-valon taivaalle ja mä hyppään kammobiiliin ja kurvaan mestoille nopeemmin kuin sä saat bissen Siltasesta.

Tossa vikas läpäs sä oot kyl oikeessa. Onks sul jotain kotisivui, missä voi kattoo et onks sul mitään katetta näihin puheisiin?

Joo on, mut en oo kyl ehtiny päivittää vuoden 2007 jälkeen niit, kun asuin Latinalaises Amerikas pitkään tos, enkä mä käyttäny nettii oikeestaan siel ollenkaan. Jotenki ahdisti, kun yritti välil avaa meilei mitä oli kasaantunu satoi sinne venaamaan kuumotuksineen. Ja täs joutuu taas harmillisesti lähtee lusii tota talvee kauas pois, ni mä luulen et ei tuu päivityksii seuraavana vuonnakaan. Tai kuka tietää, ehkä mä updeittaan sitä monsuunikaudel, kun on aikaa. Mut voihan siel käydä väijyy, jos kiinnostaa: www.teemukammonen.com

Kuvassa Puskatohtori Kammonen opetuslapsineen

Vähä selittelyn makuu mutta tulihan se sieltä lopulta. Nyt, kun mul on aikaa viel about puol minuuttii sulle, niin onks sulla jotain messagee tätä lukeville ihmisille.

Mun mielest jengi vois stadissa keskittyy johonkin ihan muuhun kuin siihen mitä toiset ihmiset ajattelee niistä ja niiden tekemisistä. Mun mielest se on suurin este sille, et täällä asiat etenis oikeesti joskus johonkin ja jotain uusii ratkaisui ja juttui vois syntyy. Tän haastiksen pointti tais kosahtaa tossa, mutta en mä nyt tähän oikein osaa muutakaan heittää.

Aha. Okei. No sit kandeis varmaan olla hiljaa. Kiitti vaan tästä haastiksesta sulle dude, älä huku siel Intias vai mihin sä olitkaan menossa. Ja hoida toi lasku, kerta sul on jotain dollareit taskus. Näkyy täs varmaan viel jossain, adios.